Muistisairauden diagnosointi on monivaiheinen prosessi, jossa yhdistyvät haastattelu, kognitiiviset testit sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimukset. Mikään yksittäinen testi ei riitä muistisairauden toteamiseen – kokonaisuus ratkaisee.
Miten diagnoosi alkaa?
Ensimmäinen vaihe on laaja haastattelu, jossa lääkäri tai muistihoitaja selvittää muistivaikeuksien alkamistavan, kehityskulun ja vaikutuksen päivittäiseen toimintakykyyn. Mukana oleva läheinen voi tarjota arvokasta tietoa, sillä omaiset huomaavat usein muutoksia, joita sairastunut itse ei tunnista tai myönnä.
Kognitiiviset testit
Muistia ja muita kognitiivisia toimintoja mitataan standardoiduilla testeillä. Lääkäri valitsee tilanteeseen sopivan testin tai testistön. Tarkempi kuvaus testeistä ja siitä, miten muistitestiin pääsee, löytyy artikkelista Muistitesti.
Mitä verikokeilla selvitetään?
Verikokeet sulkevat pois muistivaikeuksien muut mahdolliset syyt, kuten puutteet vitamiineissa tai muutokset kilpirauhasen toiminnassa, jotka voivat yksinään aiheuttaa kognitiivisia oireita.
Mitä kuvantaminen näyttää?
Aivojen kuvantaminen kuuluu muistisairauden perusselvityksiin. Kuvantamisella voidaan sulkea pois muita oireiden syitä sekä havaita muistisairauksille tyypillisiä aivomuutoksia. Lääkäri arvioi, millainen kuvantaminen on tarpeen.
Miten lääkäri tekee diagnoosin?
Diagnoosi perustuu kliinisen kokonaisarvion, testitulosten, verikokeiden ja kuvantamisen yhdistelmään. Lääkäri määrittää myös muistisairauden tyypin, koska eri muistisairaudet ilmenevät eri tavoin ja vaikuttavat hoidon valintaan.
Varhainen diagnoosi antaa mahdollisuuden aloittaa hoito ajoissa, järjestää arki tukevammaksi ja osallistua omien hoitolinjauksien päättämiseen.
Artikkeli perustuu Käypä hoito -suositukseen (Muistisairaudet, 2023) ja Muistiliiton tietoihin. Se on tarkoitettu yleiseen tiedotukseen eikä korvaa lääkärin arviota.
