Hemby perustettiin omalle äidille

Kävin äitini kanssa lääkärissä ja apteekissa, tuin lääkehoidossa, hoidin hänen talouttaan, kipaisin hänen luonaan avainten unohtuessa tai muiden arvaamattomien tilanteiden sattuessa, soitin lukemattomia puheluita ja etsin tietoa Googlesta yötä myöten. Tein parhaani, mutta sydäntäni painoi tietämättömyys ja huoli tulevasta. Tunsin olevani yksin tilanteeni kanssa – en tiennyt kenen puoleen kääntyä ja iltaisin päässäni pyöri tuhat kysymystä.

Pian äidin sairastumisen jälkeen päätimme veljieni kanssa hankkia ulkopuolista apua. Äidin muuttaminen seniorikotiin tuntui vielä kaukaiselta ajatukselta. Tiesimme äitimme rakastavan viihtyisää asuntoaan ja tuttujen korttelien tuovan hänelle iloa arkeen – äiti oli asunut samoilla Helsingin kulmilla pienestä tytöstä saakka! Meille kotipalveluiden hyödyntäminen oli siten luonnollisin ratkaisu.

Kotipalvelun myötä sain mielenrauhaa ja käsiparin auttamaan päivittäisissä tuen tarpeissa – enää minun ei tarvinnut joka päivä aamukahvi kädessä kiirehtiä äidin luo ennen töihin menoa. Palveluntarjoajien rajoitteet nostivat kuitenkin nopeasti päätään ja jouduin toteamaan, että apu oli kapea-alaista. He tekivät käyntejä, mutta eivät välittäneet tilanteesta kokonaisuutena. He hoivasivat, mutta eivät uskoneet äidin omiin kykyihin.

Olisin omaisena kiperästi kaivannut ohjausta, tietoa ja vinkkejä miten ratkaista äitini arjen haasteita. Olisin halunnut, että he näkevät äidin tilanteessa pelkän selviytymisen sijaan potentiaalia hyvään ja antoisaan elämään. Esitin kysymyksiä, tein ehdotuksia ja yritin tehdä kotihoidon kanssa yhteistyötä – turhaan. Auttamisen halua ei tuntunut olevan juuri lainkaan ja ratkaisukeskeisyys loisti poissaolollaan.

Turhauduin. Tajusin, että vaikka apuvälineet, teknologia ja palvelut kaupungeissa jatkuvasti kehittyvät, uusia ratkaisuja ei olla onnistuttu tuomaan ikäihmisten koteihin. Kotipalvelu on mielestäni edelleen suorittavaa, kasvotonta ja monesti vaikutukset jäävät harmillisen pieniksi. Lisäksi omaiset ovat usein yksin vastuidensa kanssa ja joutuvat ilman perehdytystä tai apua heittäytymään sosiaalihuollon viidakkoon.

Kaksi vuotta myöhemmin perustin oman kotiapuyritykseni, Hembyn. Perustin Hembyn, koska haluan äidilleni parempaa tukea arkeen. Haluan, että muidenkin äidit ja isät saavat nauttia kotona elämisestä mahdollisimman pitkään. Haluan myös auttaa ja tukea omaisia, jotka ovat samassa elämäntilanteessa kuin minä. Haluan Hembyn kautta tuoda kotipalvelualalle enemmän kannustusta, tiedon jakamista, kokonaisvaltaisia ratkaisuja ja teknologian hyödyntämistä – ja mitä tärkeimpänä, enemmän sydäntä.