Monisukupolvinen asuminen tarkoittaa sitä, että eri ikäpolvet asuvat saman katon alla tai toistensa välittömässä läheisyydessä. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ikäihminen asuu samassa talossa lastensa ja lastenlastensa kanssa, tai että viereen rakennetaan erillinen pieni asunto.
Monisukupolvinen asuminen ei ole uusi idea. Suomessa se oli pitkään normaali asumismuoto, ja monissa kulttuureissa se on sitä edelleen. Viime vuosina kiinnostus on kasvanut uudelleen, kun ihmiset etsivät luontevia tapoja huolehtia ikääntyvistä läheisistään.
Kenelle monisukupolvinen asuminen sopii?
Monisukupolvinen asuminen voi olla hyvä ratkaisu silloin, kun ikäihminen haluaa asua lähellä perhettä ja perhe haluaa olla lähellä häntä. Se sopii tilanteisiin, joissa ikäihminen pärjää arjessa pitkälti itse tai tarvitsee vain kevyttä apua, mutta turvallisuuden tunne ja seura ovat tärkeitä.
Se ei kuitenkaan sovi kaikille. On tärkeää, että jokainen perheenjäsen kokee järjestelyn mielekkääksi ja että yksityisyys säilyy. Oma tila ja oma rauha ovat yhtä tärkeitä kuin yhdessäolo. Monisukupolvinen asuminen ei myöskään ole ratkaisu tilanteeseen, jossa ikäihminen tarvitsee säännöllistä ammatillista hoivaa. Tällöin sopivammat vaihtoehdot löytyvät palveluasumisesta tai hoivakodista.
Miten monisukupolvinen asuminen voidaan järjestää?
Käytännön ratkaisuja on useita:
Sivuasunto tai erillinen pieni asunto: Omakotitalon yhteyteen rakennetaan tai remontoidaan erillinen asunto, jossa ikäihmisellä on oma keittiö, kylpyhuone ja olohuone. Yhteys päätaloon on lyhyt, mutta asuminen on itsenäistä.
Kaksiasuntoinen omakotitalo: Talo suunnitellaan alusta asti kahdelle kotitaloudelle, joilla on erilliset sisäänkäynnit mutta mahdollisuus yhteisiin tiloihin.
Kerrostaloasuminen lähekkäin: Samasta taloyhtiöstä tai naapuritalosta hankitaan asunnot eri sukupolville.
Asunnon esteettömyys on tärkeää huomioida heti suunnitteluvaiheessa. Ympäristöministeriö tarjoaa ohjeistusta esteettömään rakentamiseen. Ikäihmisen asuntoon voidaan lisäksi hakea kodin muutostöitä hyvinvointialueelta sosiaalihuoltolain perusteella, jos muutostyöt ovat välttämättömiä toimintakyvyn kannalta.
Mitä taloudellisia näkökohtia kannattaa huomioida?
Monisukupolviseen asumiseen liittyy usein rakentamis- tai remontointikuluja. Sivuasunnon rakentamiseen voi joissain tapauksissa saada ARA:n avustusta korjaus- tai muutostöihin, jos ikäihminen täyttää tulokriteerit.
Ikäihmisen muuttaessa läheisen omistamaan asuntoon on hyvä sopia selkeästi käytännöistä: maksetaanko vuokraa, kuka vastaa mistäkin kuluista ja miten toimitaan, jos tilanne muuttuu. Kirjallinen sopimus suojaa kaikkia osapuolia.
Jos ikäihminen myy oman asuntonsa siirtyessään monisukupolviseen asumiseen, myyntivoitto voi olla veronalainen tulo. Verotuskysymyksissä kannattaa tarvittaessa konsultoida veroasiantuntijaa tai tutustua Verohallinnon ohjeisiin.
Mitä käytännön asioita kannattaa sopia etukäteen?
Monisukupolvinen asuminen toimii parhaiten, kun perheen sisäiset roolit ja odotukset on käyty avoimesti läpi ennen muuttoa. Keskeisiä kysymyksiä ovat:
Miten arjen apu jakautuu ja mihin läheinen sitoutuu?
Missä menee raja yksityisyyden ja yhteisen arjen välillä?
Miten toimitaan, jos ikäihmisen avun tarve kasvaa merkittävästi?
Läheinen ei automaattisesti muutu omaishoitajaksi, eikä se ole järjestelyn tarkoitus. Jos avun tarve kasvaa, kotiin voidaan tuoda ammatillisia palveluja kuten kotihoitoa. Monisukupolvinen asuminen ja ammattimainen apu eivät sulje toisiaan pois.
