Mikä voi mennä pieleen?

Tosielämän karikoita ja oppeja edunvalvontavaltuutuksesta ja hoitotahdosta

Jokaisen aikuisen suomalaisen kannattaa tehdä hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus. Ne varmistavat, että oma tahto toteutuu myös silloin, kun ei enää itse pysty päättämään tai kertomaan, miten haluaa asioidensa hoituvan. Ensimmäinen ja yleisin virhe onkin se, ettei näitä asiakirjoja ole lainkaan tehty. Se on helposti vältettävissä, kunhan ryhtyy toimeen ajoissa.

Mutta pelkkä asiakirjojen olemassaolo ei riitä. Jos ne laaditaan puutteellisesti tai hätiköiden, seurauksena voi olla yllättäviä ongelmia sekä itselle että läheisille.

Seuraavassa muutamia julkisuudessa olleita tosielämän esimerkkejä siitä, mitä kaikkea voi mennä pieleen ja miten ne voisi mahdollisesti voinut välttää. Nämä arviot perustuvat julkisuudessa olleisiin tietoihin.

Päätös esti vanhuksia käyttämästä omaa tiliään

Eräs pariskunta laati edunvalvontavaltuutuksen, jolla he antoivat pojalleen oikeuden hoitaa pankkiasioitaan. Valtuutus vahvistettiin, ja vanhemmat ajattelivat tämän tarkoittavan sitä, että poika voisi nyt auttaa heitä raha-asioiden kanssa. Todellisuus oli toinen. Pankin näkökulmasta valtuutuksen vahvistaminen tarkoitti, että vanhemmat itse menettivät pääsyn tileihinsä ja kortteihinsa, ja kaikki asiointi siirtyi yksin pojalle.

Miten tämä olisi voitu välttää?

Edunvalvontavaltuutus kannattaa kyllä ehdottomasti tehdä hyvissä ajoin, mutta sen vahvistaminen kannattaa jättää siihen hetkeen, kun valtuuttaja ei enää kykene itse hoitamaan asioitaan. Vahvistamisen edellytyksenä onkin se, että ihminen tarvitsee apua asioidensa hoidossa ja myös lääkäri toteaa, että edunvalvontavaltakirjan vahvistamisen aika on tullut. Eri asia on se, että ennen edunvalvontavaltuutuksen vahvistamista esimerkiksi vanhempi voi perustaa omalle lapselleen pankissa käyttöoikeuden omiin tileihinsä, jolloin lapsi voi auttaa vanhempaansa esimerkiksi laskujen maksamisessa. Välimuotoa, jossa sekä valtuuttaja että valtuutettu voisivat asioida rinnakkain, pankki ei käytännössä tahdo oikein tunnistaa, vaikka edunvalvontavaltuutettu voi antaa käyttöoikeuksia tileihin haluamilleen henkilöille. Toki täytyy muistaa, että valtuutettu toimii tällöin vahingonkorvausvastuulla.

Tytär ei saanut pääsyä äitinsä hoitotietoihin, valtuutus vain raha-asioihin

Toisessa tapauksessa tytär oli nimetty äitinsä edunvalvontavaltuutetuksi. Hänellä oli oikeus hoitaa äidin raha-asioita ja jopa järjestää muutto hoivakotiin. Valtuutuksesta puuttui kuitenkin maininta henkilöä koskevien asioiden hoitamisesta. Seurauksena oli, että tyttärellä ei ollut lainkaan oikeuksia äidin terveyteen ja hoitoon liittyvissä asioissa. Koska äidin muistisairaus oli jo pitkällä, asiakirjaa ei voitu enää muuttaa.

Miten tämä olisi voitu välttää?

Edunvalvontavaltuutuksia on eri laajuisia. Jos asiakirjasta puuttuu olennaisia valtuutuksia, seuraukset voivat olla kohtalokkaita. Asiantuntijan käyttäminen auttaa välttämään paitsi sisällölliset puutteet myös muotovirheet.

Suomi.fi-palvelu sulki oven asioiden hoitamiselta

Kolmannessa esimerkissä valtuutus oli laadittu oikein, mutta valtuuttaja ei ollut antanut valtuuksia Suomi.fi-palvelussa omalle valtuutetulleen. Kun valtuuttajan sähköinen tunnistaminen pankkitunnusten avulla poistui käytöstä, asia jäi pysyvästi jumiin. Valtuutettu ei voinut hoitaa valtuuttajan asioita Suomi.fi-valtuuksia hyödyntävissä palveluissa

Miten tämä olisi voitu välttää?

Suomi.fi-valtuuksissa yksityishenkilöt voivat valtuuttaa jonkun toisen hoitamaan asioita puolestaan. Kun haluat, että joku toinen (esim. edunvalvontavaltuutettusi) voi asioida puolestasi myös Suomi.fi-valtuuksia hyödyntävissä palveluissa, voit antaa tämän valtuutuksen itse sähköisesti tunnistautumalla ja voimassa olevat valtuudet tarkistetaan palveluita käytettäessä valtuusrekisteristä. Jos henkilö ei kuitenkaan enää kykene omatoimisesti valtuuttamaan Suomi.fi-valtuuksissa, viranomainen voi rekisteröidä valtuudet myös edunvalvontavaltuutetun hakemuksen perusteella. Huomaathan, että Suomi.fi-valtuutusten antaminen ei kuitenkaan korvaa edunvalvontavaltakirjan laatimista.

Metsät hakattiin vastoin valtuuttajan tahtoa

Eräs iäkäs henkilö siirtyi yleisen edunvalvojan asiakkaaksi, kun hänen siskonsa, joka oli aiemmin hoitanut hänen asioitaan, väsyi monimutkaiseen byrokratiaan. Yleinen edunvalvoja laati metsäsuunnitelman ja päätti mitä ilmeisemmin hakkuista koska se oli taloudellisesti ikäihmisen etujen mukaista. Omaiset järkyttyivät tästä sillä he tunsivat, että avohakkuut olivat vastoin ikäihmisen elämänfilosofiaa.

Miten tämä olisi voitu välttää?

Jos henkilö siirtyy yleisen edunvalvonnan piiriin, omaiset menettävät vaikutusmahdollisuutensa. Siksi on tärkeää keskustella avoimesti valtuutetun kanssa jo varhaisessa vaiheessa ja tiedostaa, että valtuutetun jaksaminen voi joissain tilanteissa olla myös ratkaisevaa.

Hoitoja jatkettiin, vaikka toiveena oli kuolema

Ikäihminen oli toivonut saavansa kuolla nopeasti ja kivuttomasti kotonaan. Hoitotahto oli tehty, mutta se oli muotoiltu hyvin yleisesti ilman tarkempia linjauksia esimerkiksi nesteytyksestä, ravitsemuksesta tai antibioottihoidosta. Lopputuloksena hoitoa jatkettiin sairaalassa useiden päivien ajan.

Miten tämä olisi voitu välttää?

Hoitotahdossa voi kirjata konkreettisesti, miten eri tilanteissa toivotaan toimittavan. Esimerkiksi: “Jos minulle tulee keuhkokuume, en halua hoitoa.” Myös lääkärin tai hoitajan kanssa keskusteleminen auttaa tekemään hoitotahdosta lääketieteellisesti riittävän selkeän hoitohenkilökunnalle. Paras tapa varmistaa tahdon toteutuminen on tallentaa asiakirja OmaKantaan ja kertoa sen sisällöstä omaisille ja hoitohenkilökunnalle.

Paperit kuntoon, mutta huolella

Hoitotahto, hoivatahto ja edunvalvontavaltuutus ovat elämän tärkeitä asiakirjoja. Niiden avulla voi säästää läheiset monilta ristiriidoilta ja varmistaa oman tahtonsa toteutumisen. Mutta vain, jos ne tehdään oikein. Puutteellinen tai väärin laadittu asiakirja voi pahimmassa tapauksessa johtaa täysin päinvastaiseen lopputulokseen kuin oli tarkoitus.

Siksi asiakirjat kannattaa tehdä ajoissa, mutta huolellisesti, mieluiten asiantuntijan kanssa. Ja ennen kaikkea niistä kannattaa puhua avoimesti läheisten kanssa.