Kaikki alkoi, kun äitini kunto heikkeni yllättäen.

Hän oli aina pärjännyt itse. Avun pyytäminen oli hänelle vaikeaa – hänet oli kasvatettu selviytymään omin voimin. Siksi oli iso asia myöntää, ettei enää jaksanut kaikkea yksin.

Äidilleni oli alusta asti selvää, että hän haluaa asua kotona, samoilla kulmilla, joilla oli elänyt koko elämänsä. Hänelle tärkeitä olivat rauhalliset aamut keittiössä lehden kanssa ja kävelyt tutuilla kaduilla. Koti merkitsi hänelle paljon.

Poikana aloin auttaa häntä siinä missä pystyin. Autoin häntä paperitöissä ja iltaisin etsin tietoa, miten järjestää hänen asioitaan.

Hän sai helpotusta kotihoidolta, joka lyhyillä käynneillään auttoi vähän.

Haasteeksi nousi se, että kotikäynneillä kävi aina eri ihminen. Äidistä ei tuntunut turvalliselta, että vieras tuli avaimella sisään ilman tarkkaa sovittua ajankohtaa. Ymmärsin sen hyvin. Se ei tuonut mielenrauhaa minullekaan työpäiviini.

Tänään Hemby on auttanut jo 10 000 asiakasta. Toimimme ympäri Suomen, yli sadalla paikkakunnalla, ja työllistämme 700 avustajaa ja hoitajaa, joista on tullut perheille läheisiä.

Hembyn kautta toivon, että mahdollisimman moni saa asua kotona silloinkin, kun arki muuttuu raskaammaksi – ja että läheiset saavat mielenrauhaa.