Annelin tarina: Pikkulottana Kurkimäen kylässä

Anneli aloitti pikkulottana noin 7-8 vuotiaana. Hän asui perheensä kanssa Kuopion kupeessa Kurkimäen kylässä, jossa asui paljon perhettä ja serkkuja. Ihan lähettyvillä asui serkku Annikki ja paras ystävä Leena, joiden kanssa Anneli kävi paikallisosaston pikkulottien kokoontumisisissa.

Arki muuttui – rutiinit kantoivat

Sodan alkaessa arki muuttui, ja se tuntui pienestä lapsesta erikoiselta. Anneli aloitti pikkulottana, ja heidän tehtäviin kuului esimerkiksi kylän vanhusten avustaminen siivoamisessa, kahvinkeitossa ja saunapuiden kannossa - miehiä ei kylällä juuri ollut, sillä suurin osa oli rintamalla tai muissa tehtävissä.

Anneli 12-13-vuotiaana pikkulottana

Anneli ja muut pikkulotat kutoivat lapasia, joita lähetettiin Kuopioon, ja sieltä eteenpäin avuntarvitsijoille. Lisäksi he repivät vanhoista lakanoista suikaleita ja rullasivat niitä sidetarpeiksi.

Annelin isä työskenteli lääkintäjunassa Helsingin ja Kuopion välillä. Hän oli aiemmin menettänyt kolme sormea sirkkelissä, joten ei siksi päässyt rintamalle. Ajatus siitä, että isä saattoi käyttää juuri Annelin tekemiä lakanasuikaleita sidetarpeina, teki tehtävästä entistä konkreettisempaa ja realistisempaa.

Pikkulottien töitä tehtiin koulupäivien jälkeen. Pikkulottatoiminta oli samalla yhteistä ajanviettoa: yhdessä kudottiin, rullattiin sidetarpeita ja juteltiin.

Koska isä oli määrätty lääkintäjunaan, Annelin ukki jäi ainoaksi mieheksi hoitamaan perheen maatilaa. Näin myös Annelin vastuu maatilalla kasvoi: hän vei maitotonkkia asemalle, osallistui navetan siivoukseen ja muihin maatilan töihin. Anneli totesikin, että ”hyvin aina nukutti iltaisin”.

Tehtävää oli paljon, mutta arjessa oli tietty struktuuri ja se pysyi rutiininomaisena. Annelin mukaan ”koulua käytiin ja kavereita nähtiin”, ja se toi tiettyä selkeyttä ja turvaa. Anneli ei ole koskaan puhunut sota-ajasta kamalina vuosina. Tähän vaikutti varmasti myös se, että Annelin isä palasi sodasta ehjänä ja hyvinvoivana.

Itsenäisyyspäivän perinteet

Myöhemmin Anneli kuului Lotta Svärd -järjestöön, missä hän toimi aktiivisesti koko elämänsä ajan. Itsenäisyyspäivää Anneli on viettänyt omien lapsiensa kanssa perinteitä kunnioittaen. Kynttilät sytytettiin kotona kuudelta, käytiin katsomassa kulkuetta sekä sankarihautausmaalla kynttilöitä. Kotona kuunneltiin radiosta sotilasmusiikkia ja päivän juhlallisuuksia.

Tänä päivänä Anneli viettää itsenäisyyspäivää jo kolmatta vuotta Toivokodin palvelukodissa. Juhlapäivään kuuluu kahvit ja kakut sinivalkoisin koristuksin, kuoron lauluesitys ja armeijan edustajien puheita.

Kun kysyimme Annelilta, mitä itsenäisyys hänelle merkitsee, vastaus oli yksinkertainen ja kaunis: ”Oma maa.”

Anneli itse tekemässään lottapuvussa itsenäisyyspäivänä vuonna 2024